Keltainen väri osaa aina yllättää!
Me kasvattajat tapasimme eilen lauantaina pitkästä aikaa. Tätä hetkeä oli odotettu, sillä pääsimme ensimmäistä kertaa yhdessä tutustumaan Mayan poikueeseen. Oivoi, nämä hetket ovat aina parhaita, ja hyvin inspiroivia. Siinä poikasia tuijottaessa, hamsterimuistoja vaihtaessa ja mainiota vihreää teetä hörppiessä vierähti nopeasti hetki jos toinenkin.
Iltapala ajoi reippaimmat ja suurimmat poikaset ulos kartanostaan, jonka virkaa toimittaa Aleston suolapähkinöiden tukkulaatikko. Pahvilaatikko on osoittautunut erittäin mainioksi poikasmökiksi, sillä se on hyvin tilata ja korkeuttakin on sopivasti. Laatikossa on oviaukkokin valmiina ja mikä parasta, sen voi vaihtaa uuteen ja puhtaaseen niin usein kuin haluaa. Kaupassa riittää pahvilaatikoita loputtomiin! Näin poikasilla on jatkuvasti puhdas mökki ja samalla tulee kierrätettyä. Tosin ensimmäisen 1,5 viikon ajan antaisin emolle täyden pesärauhan, enkä lähtisi mökkiä vaihtamaan.
Poikaset olivat aktiivisella tuulella ja niitä kiinnosti kovasti uuden, niille vieraan käden tuoksu. Maya yltiöseurallisena hamsterirouvana kiipeili jatkuvasti terraariosta kädelle ja poikaset nuuskivat käsittelystä palaavaa emoa pöllämystyneinä. Näin poikaset alkavat muodostaa suhdettaan ihmiseen. Ihmisen tuoksu on aluksi pelottava asia, mutta kun mitään pelottavaa tai uhkaavaa ei pääse tapahtumaan, niin poikanen sopeutuu siihen hiljalleen ja lopulta tuoksu ei enää laukaise siinä pakoreaktiota. Kyse on siis eräänlaisesta siedätyshoidosta! Syyrianhamsterin luontainen uteliaisuus helpottaa kesyttämistä. Poikaset ovat yleensä ennakkoluulottomia ja avoimia 3-4 viikon iässä ja tämä vaihe on todella tärkeä kasvattajalle, sillä silloin pitää joka ilta käsitellä poikasia runsaasti. Mikäs sen mukavampaa! Tämän lisäksi kiltti ja tasapainoinen emo edesauttaa poikueen kesyyntymistä antamalla hyvää esimerkkiä pesueelleen.
Poikueessa on yksi hieman muita pienempi poikanen ja on ollut ilo seurata, millä sisulla se toikkaroi suurempien sisarustensa perässä. Lauantaina selvisi tyttösen värikin, kun olin ajatellut sen olevan kyyhkynharmaa-hunaja omituisen vaalealla sävyllä... No, lauantaina asiantuntevampi meistä tokaisi hetken poikasta katsottuaan "...Mut toihan on kilppari!!!". Niinpä niin. Ja tänään aamulla kyyhkynharmaan ja hunajan väristen alueiden rajautuminen oli jo aivan selkeää.
Pieni Neiti Tilkkutäkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti