"...Mutta sehän on kilppari!"

Keltainen väri osaa aina yllättää!

Me kasvattajat tapasimme eilen lauantaina pitkästä aikaa. Tätä hetkeä oli odotettu, sillä pääsimme ensimmäistä kertaa yhdessä tutustumaan Mayan poikueeseen. Oivoi, nämä hetket ovat aina parhaita, ja hyvin inspiroivia. Siinä poikasia tuijottaessa, hamsterimuistoja vaihtaessa ja mainiota vihreää teetä hörppiessä vierähti nopeasti hetki jos toinenkin.

Iltapala ajoi reippaimmat ja suurimmat poikaset ulos kartanostaan, jonka virkaa toimittaa Aleston suolapähkinöiden tukkulaatikko. Pahvilaatikko on osoittautunut erittäin mainioksi poikasmökiksi, sillä se on hyvin tilata ja korkeuttakin on sopivasti. Laatikossa on oviaukkokin valmiina ja mikä parasta, sen voi vaihtaa uuteen ja puhtaaseen niin usein kuin haluaa. Kaupassa riittää pahvilaatikoita loputtomiin! Näin poikasilla on jatkuvasti puhdas mökki ja samalla tulee kierrätettyä. Tosin ensimmäisen 1,5 viikon ajan antaisin emolle täyden pesärauhan, enkä lähtisi mökkiä vaihtamaan.

Poikaset olivat aktiivisella tuulella ja niitä kiinnosti kovasti uuden, niille vieraan käden tuoksu. Maya yltiöseurallisena hamsterirouvana kiipeili jatkuvasti terraariosta kädelle ja poikaset nuuskivat käsittelystä palaavaa emoa pöllämystyneinä. Näin poikaset alkavat muodostaa suhdettaan ihmiseen. Ihmisen tuoksu on aluksi pelottava asia, mutta kun mitään pelottavaa tai uhkaavaa ei pääse tapahtumaan, niin poikanen sopeutuu siihen hiljalleen ja lopulta tuoksu ei enää laukaise siinä pakoreaktiota. Kyse on siis eräänlaisesta siedätyshoidosta! Syyrianhamsterin luontainen uteliaisuus helpottaa kesyttämistä. Poikaset ovat yleensä ennakkoluulottomia ja avoimia 3-4 viikon iässä ja tämä vaihe on todella tärkeä kasvattajalle, sillä silloin pitää joka ilta käsitellä poikasia runsaasti. Mikäs sen mukavampaa! Tämän lisäksi kiltti ja tasapainoinen emo edesauttaa poikueen kesyyntymistä antamalla hyvää esimerkkiä pesueelleen.

Poikueessa on yksi hieman muita pienempi poikanen ja on ollut ilo seurata, millä sisulla se toikkaroi suurempien sisarustensa perässä. Lauantaina selvisi tyttösen värikin, kun olin ajatellut sen olevan kyyhkynharmaa-hunaja omituisen vaalealla sävyllä... No, lauantaina asiantuntevampi meistä tokaisi hetken poikasta katsottuaan "...Mut toihan on kilppari!!!". Niinpä niin. Ja tänään aamulla kyyhkynharmaan ja hunajan väristen alueiden rajautuminen oli jo aivan selkeää.

Pieni Neiti Tilkkutäkki.

...Tuikkivia Tähtiä...

 Haapaa!!! Jee!! 

Pandapainia? Ööh, ne on hamstereita...

Pikkuhamstereiden silmät ovat avautuneet alkuviikon aikana! Vielä ei ole ihan jokaisella poikasella molemmat silmät auki, mutta seitsikon suurimman kokoiset penskat viilettävät jo tähdet, eli nappisilmät, tuikkien.

Poikasten edesottamuksia ja temperamenttieroja katsellessa muistuu taas mieleen miten hieno ja ainutlaatuinen jyrsijälaji syyrianhamsteri onkaan. Niinhän tuo on ilmeikäs, höpsö, ahne, lempeä, ylpeä, pöyhkeä ja persoonallinen. Hamsteriperheen eloa tarkkaillessa saa vielä enemmän lajista irti, kun pääsee seuraamaan lähietäisyydeltä luontaisesti erakkoeläimen hiljaista kehitystä Yksilöksi. Kasa pieniä poikasia, jotka hakevat turvaa toisistaan ja emostaan, nukkuvat pesässä mahdollisimman lähekkäin toisiaan. Tuota perheidylliä katsellessa ei uskoisi, että jo kahden kuukauden kuluttua pikkuhamsteri tulee inhoamaan yli kaiken lajikumppaneitaan, ja kahden syyrianhamsterin yhteiselo päättyisi tappeluiden seurauksena toisen osapuolen kuolemaan.

Onneksi ilonamme on yhä Iso Karhuemo & Seitsemän Pientä Poikasta. Ja mikä perheidylli! Naaraspoikaset häärivät emon apuna roudaamassa puhtaita petivaatteita pesään, ja pojankoltiaiset loikoilevat pesässä ja odottavat, että äippä ja siskot kantavat kauppak... kröhöm, p-o-s-k-i-p-u-s-s-e-i-s-s-a-a-n, aamupalaksi erilaisia jyviä, parsakaalia ja persiljaa. Vanhanaikaiset sukupuoliroolit siis näemmä pätevät tässä perheessä.

Moni kakku päältä kaunis

 Robert Bridges: The Black Rabbit of Inlé

Ehkäpä nyt on koittanut hyvä hetki julkistaa rakkaan poikueemme pintapuolinen värijakauma. Tämä perustuu sille, mitä silmät näkevät. Tällä ei ole mitään tekemistä, ah-niin-ihanan, genetiikan kanssa! Tai kyllähän nuo iänikuiset genetiikan lait tämänkin poikueen kohdalla pätevät, mutta pelkän fenotyypin kanssa ei pitkälle pötkitä varsinkaan keltaisen sukuisten värien kanssa.

Tat-ta-raa:

musta valkonauhainen
musta valkonauhainen
musta valkonauhainen
kyyhkynharmaa
kyyhkynharmaa-hunaja
kyyhkynharmaa-hunaja
musta-keltainen valkonauhainen

Seitsikkomme on siis odotetusti värimaailmaltaan synkkä joukkio pieniä tummia massuja ja vaaleanpunaisia tassuja. Hamsteripeikkoja? Miltähän näyttäisi hamsteri peikkona tai peikko hamsterina?

Iloksemme punaisina tuikkivien nappisilmien osuus on kolme seitsemäsosaa (~43 %) koko poikueesta, ja samaten tämän hetken tietojen mukaan keltaisen sukuisten värimuunnosten osuus koko poikueesta on tuo samainen kolme seitsemäsosaa. Tulee muistaa, että värimääritykset ovat yhä vain alustavia, sillä jos yksikin musta valkonauhaisista tai sitten ainoana syntynyt kyyhkynharmaa sattuisikin olemaan sukupuoleltaan naaras, niin silloin ne olisivat genotyypiltään valkokirjokilpikonnia tai kilpikonnia.

Me hamsterikasvattajina merkitsemme sukutauluihin aina - tosin parhaan tietomme mukaan - poikasen genotyypin sen väriksi. Tästä asiasta voi kasvattajilla olla toisistaan poikkeavia näkemyksiä, ja tässäpä tuli oiva tilaisuus kertoa meidän näkökantamme asiaan. Me koemme jalostamisen hamsterikasvattamisen kiinnostavimmaksi ja tärkeimmäksi osa-alueeksi, ja samasta syystä meitä ei haittaa se, vaikka poikasen näyttelyura kaatuisi tällaisen seikan vuoksi. Mielestäni on tärkeää jalostuksen kannalta, että värit merkitään sukutauluihin genotyypin perusteella. Ymmärrän hyvin sitäkin koulukuntaa, jonka mielestä eläin tulee näyttelyssä arvostella sen standardin perusteella, jonka mukainen se on.

Kokonaisvaltaista genotyyppiin pohjautuvaa värimääritystä on mahdotonta tehdä, sillä kukaan ei voi tietää mitä kaikkia väriominaisuuksia hamsteriyksilö kantaa perimässään. Parhaimmillaan poikueen teettäminen voi synnyttää ahaa-elämyksiä, ja paljastaa vanhempien väärin määritetyt värit tai jännät resessiiviset omaisuudet, jotka ovat loikanneet useiden sukupolvien takaa.

Onneksi olkoon vaan, jos luit tänne asti!

Pieni Tutkimusmatkailija

Mietipä tilannetta, jossa sinua alkaisi tympiä jatkuvasti samassa paikassa hengailu ja päättäisit lähteä tutkimaan, että mitä jännää kodin ulkopuolelta löytyy. Lähdet innoissasi matkaan, ja ulkopuolella aistit olevan jotenkin aivan erilaista ja vapaampaa, mitä koskaan ennen. Kiipeät suuren mäen päälle, ja vaikka et näe oikeastaan yhtään mitään, niin tunnet vihdoinkin olevasi elossa.

Tänään bongasin ensimmäistä kertaa yhden poikasista (musta-keltainen valkonauhainen) pesän ulkopuolella. Emo sitten tarttui sitä kyljestä ja raahasi pienen kapinoitsijan takaisin pesämökin suojaan. Ei varmaan mene kauaakaan, kun useampi poikasista kipittää pitkin metrin mittaista terraariota. Viimeistään maanantaina se alkaa, kun poikasten silmät alkavat aueta. Siinä on emolla kestämistä, jos meinaa pitää kaikki pesämökissä.

Suku on pahin

 

Heiko Windisch: Blissful Sunday

Olen ehtinyt tänään mainiosti pohtimaan töissä tämän päiväisen sukupostauksen kirjoittamista. Luultavasti yritän nyt hillitä suunnatonta haluani selostaa ja nostalgisoida Vivaldine's-linjamme iso-iso-iso-jne. isistä ja samalla jättänen luonnollisesti kaikenkarvaiset esi-isätkin rauhaan. Palaan tähän aiheeseen (ja mm. suvun mahtimiehiin) ehdottomasti uudelleen jossakin myöhemmässä postauksessani. Sen verran täytyy kuitenkin sanoa, että tämä 7.5.2012 syntynyt poikueemme on yhä sitä samaa linjaa suoraan alenevassa polvessa, joka sai alkunsa vuoden 2000 syyskuussa, kun kaksi silloin vielä hyvin nuorta tyttöä alkoi haaveilla kokonaisen hamsteriklaanin luomisesta. Ja tietysti jalostusväriksi valittiin keltainen, sillä vaikka monenmoisien värimuunnosten ja kuvioiden kanssa oli siihen mennessä jo ehditty puljailemaan, niin mikään muu niistä ei ollut yhtä kutkuttava ja kaunis kuin keltainen kaikkine jännittävine johdoksineen. Myöskään turkkimuunnosta ei tarvinnut alkaa arpomaan. Ei ole lyhytkarvaisen voittanutta. Kasvattajanimen haimme alunperin turkkimuunnoksille lk ja lk satiini.

Mutta sitten takaisin tähän päivään! Poikueen emo on ensimmäisessä ja toistaiseksi ainoassa näyttelyssään upeasti menestynyt kasvattimme GG11 Vivaldine's Kosminen Lohikäärme*, jota kutsutaan Mayaksi. Se on turkiltaan lyhytkarvainen ja väriltään lumoavan kaunis kyyhkynharmaa valkokirjokilpikonna. Maya on ollut koko ikänsä luonteeltaan hyvin aktiivinen ja nopealiikkeinen, ja se vaikuttaa toisinaan keskivertosyyrianhamsteria kekseliäämmältä tapaukselta. Maya on tämän kaiken muun erityislaatuisuutensa lisäksi hyvin karismaattinen hamsteri, joka rakastaa huomion keskipisteenä olemista. Maya ei ole koskaan purrut ketään ja se on osoittautunut myös erittäin päteväksi emo-ominaisuuksiltaan.

 Aina yhtä sädehtivä Maya!

Poikueen isä on Mia Laineen omistama lyhytkarvainen musta-keltainen Yökyöpelin Rullaatirullaa. Rulla on jo hieman iäkkäämpi, pian 19 kuukauden ikäinen herrasmies. Se on hyvin rauhallinen ja omissa oloissaan viihtyvä. Ruokahalu on miesmäiseen tapaan runsas ja jopa mustikanvarpu oli niin jännä, että se piti välittömästi närsiä hampailla pieneksi silpuksi ja tunkea silppu sitten poskipusseihin...

Rulla mietiskelee ikämiehen arvokkuudella.

Pesästä kuuluu kummia

Järjestyksessään 21. keltaisten linjamme poikue syntyi 7.5.2012. Tästä päivämäärästä Tarina alkoi! Siitä hetkestä on vierähtänyt nyt tasan kymmenen päivää aikaa, joten joudumme harppaamaan varhaisiän yli nopeasti. Nyt ollaan siis jo siinä hetkessä, kun pesässä pötköttää toinen toistaan nakkimaisempia pikkupossuhamstereita. Poikasten lukumäärä on pysynyt tasaisen vakiona. Arviolta heitä on 6-7 kappaletta. Seuraavassa postauksessa esittelen ylpeät vanhemmat.

Jos etsit paljon käsiteltyä ja rakkaudella hoidettua syyrianhamsteripoikasta,  niin ota yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen vivaldines@hotmail.com. Kerro myös miksi haluat hankkia juuri syyrianhamsterin ja minkälainen terraario tai häkki Sinulla on hankittuna/hankintalistalla poikasta varten. Poikasen hinta on 25 €/korvapari ja luovutus onnistuu 10.6. alkaen Helsingissä ja Turussa. Lue myös Syyrianhamsterin hoito-ohje.

Kaikki lukijat ovat sydämellisesti tervetulleita seuraamaan poikueemme kehitystä ja matkaa kelvollisiksi hamsterikansalaisiksi. Matka aikuisuuteen olkoon pitkä ja pähkinänmakuinen.