Robert Bridges: The Black Rabbit of Inlé
Ehkäpä nyt on koittanut hyvä hetki julkistaa rakkaan poikueemme pintapuolinen värijakauma. Tämä perustuu sille, mitä silmät näkevät. Tällä ei ole mitään tekemistä, ah-niin-ihanan, genetiikan kanssa! Tai kyllähän nuo iänikuiset genetiikan lait tämänkin poikueen kohdalla pätevät, mutta pelkän fenotyypin kanssa ei pitkälle pötkitä varsinkaan keltaisen sukuisten värien kanssa.
Tat-ta-raa:
musta valkonauhainen
musta valkonauhainen
musta valkonauhainen
kyyhkynharmaa
kyyhkynharmaa-hunaja
kyyhkynharmaa-hunaja
musta-keltainen valkonauhainen
Seitsikkomme on siis odotetusti värimaailmaltaan synkkä joukkio pieniä tummia massuja ja vaaleanpunaisia tassuja. Hamsteripeikkoja? Miltähän näyttäisi hamsteri peikkona tai peikko hamsterina?
Iloksemme punaisina tuikkivien nappisilmien osuus on kolme seitsemäsosaa (~43 %) koko poikueesta, ja samaten tämän hetken tietojen mukaan keltaisen sukuisten värimuunnosten osuus koko poikueesta on tuo samainen kolme seitsemäsosaa. Tulee muistaa, että värimääritykset ovat yhä vain alustavia, sillä jos yksikin musta valkonauhaisista tai sitten ainoana syntynyt kyyhkynharmaa sattuisikin olemaan sukupuoleltaan naaras, niin silloin ne olisivat genotyypiltään valkokirjokilpikonnia tai kilpikonnia.
Me hamsterikasvattajina merkitsemme sukutauluihin aina - tosin parhaan tietomme mukaan - poikasen genotyypin sen väriksi. Tästä asiasta voi kasvattajilla olla toisistaan poikkeavia näkemyksiä, ja tässäpä tuli oiva tilaisuus kertoa meidän näkökantamme asiaan. Me koemme jalostamisen hamsterikasvattamisen kiinnostavimmaksi ja tärkeimmäksi osa-alueeksi, ja samasta syystä meitä ei haittaa se, vaikka poikasen näyttelyura kaatuisi tällaisen seikan vuoksi. Mielestäni on tärkeää jalostuksen kannalta, että värit merkitään sukutauluihin genotyypin perusteella. Ymmärrän hyvin sitäkin koulukuntaa, jonka mielestä eläin tulee näyttelyssä arvostella sen standardin perusteella, jonka mukainen se on.
Kokonaisvaltaista genotyyppiin pohjautuvaa värimääritystä on mahdotonta tehdä, sillä kukaan ei voi tietää mitä kaikkia väriominaisuuksia hamsteriyksilö kantaa perimässään. Parhaimmillaan poikueen teettäminen voi synnyttää ahaa-elämyksiä, ja paljastaa vanhempien väärin määritetyt värit tai jännät resessiiviset omaisuudet, jotka ovat loikanneet useiden sukupolvien takaa.
Onneksi olkoon vaan, jos luit tänne asti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti